28. elokuuta 2014

ARE YOU TRYING TO FOOL ME?


Havahduin viikonlopun raukeina päivinä vallitsevaan vuodenaikaan, kun lappasin sen suoraan padasta lautaselleni. 

Olen puputtanut kuukausitolkulla kaikkea mahdollisimman tuoretta, vihreää ja rouskuvaa. Posket pinkeinä ja ihan mielettömän onnellisena. Ja vaikka kevätsipuli on edelleenkin yksi parhaista asioista, jota maa päällään kantaa, niin silti, keho tuntuu yhtäkkiä kaipaavan jotain lämmintä. 

Ehkä se on tuo kaiken alleen imaiseva sade. Tai ehkä siitä johtuva sisälle käpertyminen. Syyllisestä huolimatta, minä tein ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa pataruokaa. Ohje on maailman yksinkertaisin. Jopa niin yksinkertainen, että sitä tehdessään on hieman sellainen olo, että huijaisi. 


HUIJAUSPATA
- yksi tetra GoGreenin Salsa Originalea 
(kidneypavuista, maissista ja tomaatista tehty salsakastike) 
- sekalainen kasa kaikkea, mitä kaapeista löytyy: itse pilkoin mukaan suippopaprikaa, keltaisia tomaatteja, kevätsipulia, valkosipulinkynnen ja kokonaisen chilin
- täysjyväriisiä (tai vaikka linssejä) mielensä mukaan, pari kolme desiä luultavasti tarpeeksi 
- mausteita:  ruususuolaa, mustapippuria, juustokuminaa, paprikaa.....mitä näitä nyt on! 

Kippaa salsa padan pohjalle porisemaan, silpo sekaan kaikkea, mitä pöydillä hengailee. Nahistuneetkin kaverit saavat padassa uuden elämän. Mausta voimakkaasti, lirauta mukaan hieman vettä ja kauho riisiä niin paljon kuin haluat. Sit vain kansi päälle ja odottelemaan niin kauan, kuin riisi on kypsää. Muista myös välillä vähän kurkkia ja tsekata, että nestettä on tarpeeksi. Kuiva pata ei ole kummoinenkaan makuelämys. 

....JA SIIHEN SOPIVA LISUKE ELI GUACAMOLE 
- kypsä avokado(tai muutama, jos teet isomman satsin. Tämäkin kuvissa näkyvä oli vain jäännös edelliseltä illalta, kun oltiin dippailtu itsetehtyjä lohkoperunoita) ja muutama kypsä kirsikkatomaatti
- sitten kaikki se maku eli kevätsipulia, valkosipulia, chiliä, ruususuolaa ja pippuria 
- muutama lusikallinen turkkilaista jugurttia, ranskankermaa, kermaviiliä tai mitä ikinä nyt sattuukaan kaapista löytymään
- ja sitten se tärkein, eli sitruuna! Mulla yleensä menee yksi suhteellisen pieni sitruuna kahta avokadoa kohden(silloin mausta tulee sopivan kirpsakka) 

Halkaise avokado ja rutistele se pois kuorestaan kulhon pohjalle(oikeesti, en ymmärrä miksi ihmiset lusikoi sitä? Kuoresta kiinni ja puristus niin avot). Muussaa haarukan avulla tasaiseksi tahnaksi. Pilko tomaatit, sipuli, valkosipuli ja chili niin pieneksi kuin kykenet. Heitä avokadon kylkeen, rouhi päälle suolaa ja pippuria sekä lusikoi päälle muutama lusikallinen jugurttia(tai muuta semmosta). Sekoita, tirskauta mukaan sitruunaa, tarkista maut ja laita kylmään hetkeksi muhimaan. 

Jos oikein laiskottaa, tai himasta ei satu löytymään avokadoja, niin padan päälle voi myös lusikoida suoraan turkkilaista jugurttia ja puristaa hieman sitruunaa. Näin teki myös allekirjoittanut sen jälkeen, kun guacamole loppui ja rääppiäiset vain jatkuivat jatkumistaan. 

27. elokuuta 2014

I'M NOT IN THE MOOD

Jestas, kuinka vähän tällä hetkellä kiinnostaa lätistä vaatteista. 

Ei siksi, että olisin menettänyt mielenkiintoni, vaan siksi, että satun tällä hetkellä sekä työskentelemään että opiskelemaan mokomien parissa. Siispä niistä puhuminen vapaa-ajallakin tuntuu hieman koomiselta. Varsinkin kun muutaman tunnin päästä lampsin taas töihin Aleksille, kuudeksi tunniksi puhumaan vaatteista ja välilehdessä komeilee lukujärjestys, jonka mukaan koulun penkille pitäisi palata tasan viikon päästä. Aloitamme niinkin mukavalla aiheella kuin materiaalien kemialliset käsittelymenetelmät. 


JAKKU LINDEX/ FARKUT MAC/ T-PAITA GINA TRICOT/ KANGASKASSI* CHEAP MONDAY/ TENNARIT VAGABOND/ RANNEKELLO* DANIEL WELLINGTON/
*saatu blogin kautta 

Tyydyn siis vain toteamaan, että minulla on uusi lempijakku. Sen kuvio vaikuttaa epäillyttävästi eläinkuosilta, mutta en ole varma onko se sitä. Se on ihanan ohutta materiaalia, yhtä aikaa skarppi sekä rento ja siinä on niin isot taskut, että niihin sujahtaa käsi kokoajan kuin huomaamatta. Kaiken lisäksi siinä komeili muutama viikko takaperin niin komea alelappu, että olisi ollut suorastaan rikos jättää se ostamatta. 

26. elokuuta 2014

ARMCANDYA KAUPAN

Hermannin kotikoloni muuttui kuluneena viikonloppuna aikamoiseksi hikipajaksi, kun jostain kummallisesta päähänpistosta alettiin punomaan koruja. Ja niin me kuunneltiin musiikkia, hörpittiin kahvia ja sormet kipeinä pujoteltiin helmiä. Mun ensiyritykset punomisen parissa oli niin naurettavia, että ylensin itseni suunnittelijaksi ja toisaalta alensin itseni kaikkien simppelimpien työvaiheiden tekijäksi. Mutta oli siltikin kivaa. Niin kivaa, että valvottiin yötä myöten ja niitä tuli ihan valtava satsi. 

Siispä mietinkin, että haluaisittekohan tekin tätä meidän hippusen tyttömäistä designiamme ranteitanne koristamaan? Niputettiin rannekorut kreiseihin kolmen kappaleen nippuihin, niin, että ne kaikki sopivat yhteen, mutta voi niitä tietenkin käyttää erikseenkin. Meitsin mätsäilysilmä ei oo kyllä kauheen usein pettänyt, vaikka itse sanonkin. Yksinkertaiset pyöreät puuhelmet, jotkin metallinvärisen helmet sekä musta, valkoinen ja vaaleanpunainen naru on ostettu uusina, mutta loput tarvikkeet ovat tavalla tai toisella kierrätettyjä. Sen verta uniikkeja yksilöitä siis, että lupaan, ettei tule kellään samanlaista kadulla vastaan. 

Kolme rannekorua maksaa yhteensä 15 euroa
(hintaan sisältyy postikulut)

Jos olet kiinnostunut ostamaan jonkun omaksesi(tai vaikkapa lahjaksi), laita mulle sähköpostia (piukkuu@hotmail.com) ja ilmoita minkä rannekorusetin haluaisit itsellesi ostaa. Käydään loppu keskustelu sitten kahdestaan. 

Rannekorujen tuotot(tai se mitä noista nyt jää) menee täysin lyhentämättömänä meikäläisten matkakassaan, jolla toivottavasti lähdetään talven pimeinä kuukausina jonnekkin päin Aasiaa mussuttamaan tuoreita hedelmiä ja rakentelemaan hiekkakakkuja rannalle. 

RANNEKORUSETTI NUMERO YKSI
RANNEKORUSETTI NUMERO KAKSI
RANNEKORUSETTI NUMERO KOLME
RANNEKORUSETTI NUMERO NELJÄ
MYYTY!!
RANNEKORUSETTI NUMERO VIISI
MYYTY!!
RANNEKORUSETTI NUMERO KUUSI
MYYTY!!
RANNEKORUSETTI NUMERO SEITSEMÄN

Toivottavasti edes joku näistä saa uuden kodin teidän luotanne, sillä meikälikka ei todellakaan tarvitse tälläistä läjää koruja ennestäänkin pursuilevaan varastoon. Vaikka toisaalta on tuolla myös muutamia, jotka mun tekisi ihan suosiolla jättää itselleni, tuli niistä sen verran söpöjä. 

Mutta niin, jos teistä tuntuu, että saattaisitte tarjota hyvän kodin luomuksillemme, pistäkääpä minulle sähköpostia tulemaan(piukkuu@hotmail.com).