18. heinäkuuta 2014

WHERE IS MY HEAD? WHERE IS MY MIND?

Lupasin palata asiaan, kun pää toimii sen verran kirkkaasti, että blogin kirjallinen osuus olisi edes jotenkin kelvollista. Koska vaikka blogini on alunperinkin luotu siksi, että pääsisin jakamaan valokuviani, tahtoisin niiden lomassa risteilevän tekstin olevan edes jotenkin antoisaa luettavaa. 
No ei toimi vieläkään. Ajattelin vierittää syyn töille, jossa meillä on niin lämmintä, että kykenen vuoroni jälkeen lähinnä keittelemään itselleni kasvissosekeittoa ja katselemaan Kumman kaata. Ja tietysti sille herttaiselle pienelle mökille, jossa vietän kaiken vapaa-aikani(ilman tietokonetta tietenkin) sekä sen asukkaalle.

On se niin mukavaa, kun ei itse tarvitse ottaa vastuuta mistään. 


KIMONO + TOPPI H&M/ HOUSUT* PIECES/ SANDAALIT* ZIGN/ ALUMIINIRANNEKE* IDEAKORU/ KÄSIKORUT BIKBOK/GINA TRICOT/ 
* saatu blogin kautta 

Kirjoitusinspiraatiota odotellessa ajattelin suunnata teidän huomion meikäläisen eteerisiin poseerauksiin ja hulmuavaan kimonoon, jonka kanssa tunnen olevani vähintäänkin Helsingin hurjin ninja. En ole vielä ihan varma, miten tälläisen pygmin päällä suhteettoman paljon kangasta sisältävä vaatekappale ja palkkasoturit liittyvät yhteen, mutta olen aika varma, että sekin tässä selviää. 

16. heinäkuuta 2014

UNEXPLAINED

Satuin juuri huomaamaan, että en ole koskenutkaan puhelimeni kuvakansioihin muutamaan kuukauteen. Viimeksi joskus silloin, kun eräs kaksilahkeinen tupsahti yllättäen takaisin elämääni. Oivallukseni seurauksena siirtelin juuri rapiat parisataa kuvaa tietokoneelleni, kaapaisin kermat kakun päältä ja ymppäsin niistä yhteensä kymmenen kollaasillista katseltavaa. 


Ne ovat täynnä jotain, mitä en oikein osaa selittää. Sitä samaa, selittämätöntä ihmettelin viime yönä. Hiukset kosteina saunan jäljiltä, kainalossa sekä peitto ja hymy korvissa. Tulin siihen tulokseen, että aina ei voi ymmärtää, mutta tiedän, että tämä kesä on ollut sellainen, jota muistelen sitten joskus vanhempana. Ja ehkä kaikkea ei aina tarvitsekkaan ymmärtää. Riittää, että sen tiedostaa ja että siitä osaa nauttia. 

PS. runosuoni on täysin tukossa. Palataan asiaan, kun kirjallinen anti on hieman rikkaampaa. 
Nyt mä lähden elokuviin. Mitä luultavammin suklaalevyn ja nenäliinapaketin kanssa. 

12. heinäkuuta 2014

IN MY MAKEUP BAG ATM

Olen ollut täysin huomaamattani hiljaa kosmetiikkarintamalla jo useamman kuukauden. Siinä ajassa meikkipussiin on ehtinyt hiipimään muutama uutuus, jotka haluaisin teillä kovasti esitellä. Ja nyt siis puhutaan nimenomaan niistä tuotteista, joita käytän naamaani vähintään viikoittain.

Turha siis odottaa mitään kummallista väri-ilottelua tai glitteriä. Meitsi on edelleenkin suhteellisen tylsä meikkaaja. Tykkään naamasta, joka on sopivan luonnollinen ja sopivan huoliteltu. Sillälailla yhtä aikaa. 


Maybelline Fit me anti-shine stick*/ AVON ideal flawless-meikkivoide*/ ACO Face BB cream*/ 
L'Oreal Nude Magique Blur Cream-meikinpohjustusvoide*/ Dr. Hauschka Ruusuvoide/ 
L'Oreal Baume Caresse-huulivoide*(701 rose me on)/ Lumene Wild Rose-huulipuna(11 coral nude)/
 Maybelline Baby Lips-huulirasva*(peach kiss)/ Lavera Liquid eyeliner/ Lavera eyebrow styling gel/ 
Essie kynsilakat*(romper room&fashion playground)/ Lumene Rasperry lash volumizer-ripsiväri*/
 Tweezerman-pinsetit*/ The Body Shop-poskipuna(02 Coral)/ 
Maybelline Color Tattoo 24h-luomiväri*(35 on and on Bronze)/ 
*saatu blogin kautta

Olen aina ollut jotenkin naurettavan tarkka pohjustuksen suhteen. Ehkäpä taustalla kummittelee ainaiset ongelmat näppylöiden kanssa tai ehkäpä se, että hehkuva iho on yksi kauneimmista asioista mitä vain tiedän. Tällä hetkellä siitä puolesta pitää huolen neljä putelia. Arkisin lätkin naamaan lähinnä vain BB-voidetta ja peittelen mahdolliset näppylät tuolla Maybellinen peitevoiteella. Tai meikkivoiteeksi se kai alunperin on tarkoitettu. Siitä huolimatta tuo on varmaankin kolmas hylsy, mitä käyttelen. Törkeän hyvää suoraan sanottuna. 

Jos oikein panostan, vaihdan BB-voiteen pohjustusvoide&meikkivoide-comboon. En ollut ennen kokeillut Avonin meikkivoiteita, mutta tykkään tästä testiin saamastani oikein kovasti. Se tekee ihosta kivan mattapintaisen ja pysyy naamassa pitkään. Jopa ilman pohjustusvoiteita. 

Etualalla hengaileva poskipuna kruunaa koko homman. En ole pitkään aikaan enää käyttänyt aurinkopuutereita, vaan vannon hyvän sävyisen poskipunan nimeen. Talvella suosin vanhaa roosaa, päivettyneelle iholle sudin korallia. Tykkään erityisesti tuosta omastani, sillä siinä pystyy hieman määrittelemään väriä itse. Tällä hetkellä huomaan sutivani enemmän tuosta oranssista päädystä. Jotenkin se näyttää kivan freshiltä. 

Tärkeysjärjestyksessä seuraavana on ehdottomasti kulmakarvat. Hyväksi todettu kulmakynä jäi kuvaamatta, mutta sen olette nähneet ennenkin. Sen sijaan haluaisin hypettää tuota Laveran kulmakarvageeliä. Jos olette luottaneet ikänne Lumenen vastaavaan, suosittelen kokeilemaan myös tätä. Tämän massa levittyy jotenkin paremmin ja väri on mukavan tuhkainen. Edessä näkyy myös meikäläisen pinsetit. En ollut täysin ymmärtänyt hypetystä ennen, kuin sain omat Tweezermanit hyppysiini. Onhan ne meinaan vaan niin perkeleen hyvät. 

Sitten vain ripsiväriä(tuo lumenen on muuten erityisen hyvä ja on kestänyt käytössä jo ihan naurettavan pitkään), joskus harvoin rajaukset ja vielä satunnaisemmin ehdotonta lemppariani, pronssista luomiväriä. Huulilla käytän tällä hetkellä aika kevyitä voiteita tai punia. Olen onnistunut vieroittamaan itseni nudepunasta ja hypettänyt sen sijaan muutaman vuoden vanhaa hentoa korallia. Se näyttää jotenkin mukavan luonnolliselta. Hurjaa vauhtia Suomeen rantautuvat Baby Lipsit ovat olleet testissä myös, tuo kevyesti nudeksi sävyttävä on noussut lempparikseni. 

Kuvaan pääsi myös tämän kesän suosikit eli essien pastelliset kynsilakat. Ne ovat kummatkin hyviä kavereita kevyelle päivetykselle sanokaa mun sanoneen. Vaikkakin yhden kaksilahkeisen mielestä tuo vaaleanpunainen on jostain syystä ihan mielettömän pelottavan näköistä. 

Onko jollain samoja tuotteita käytössä tällä hetkellä? 

10. heinäkuuta 2014

MISTREATED

Olen saattanut joskus leikkimielisesti kutsua blogiani omaksi vauvakseni. En ole varma olenko viitannut lempinimellä sen vaatimiin loputtomiin tunteihin, jotka käytän paapoen sitä vai siihen lapsenomaisuuteen, joka ei tunnu poistuvan jutuistani, vaikka kuinka saisin vuosia lisää.

Syystä riippumatta, tänä kesänä en todellakaan tohdi kutsua sitä moiseksi. Muutoin se olisi hyvin kaltoinkohdeltu, ehkä jopa heitteille jätetty yksilö. Toisaalta toivon myös, ettei kovin moni teistä ole hengaillut viimeisen viikon aikana blogien äärellä. Niin makoisasti tuo taivaalla möllöttävä aurinko on meinaan hellinyt. 

Eikä minunkaan elämässäni ole juuri ollut sijaa blogille. Koska nyt tärkeimmältä ei todellakaan tunnu tietokoneen ääressä vietetyt tunnit. Niitä ehdin ottaa varastoon taas syksyllä. Nyt tahdon nauttia auringon paahtamista olkapäistä, yömyöhään saunomisesta, puistossa hengailusta ja huolettomasta pukeutumisesta. 

Viimeisimmästä yksi malliesimerkki alla. 


FARKUT ORSAY/ TOPPI+BALLERINAT H&M/ NEULETAKKI* INDISKA/ LAUKKU BIK BOK/2NDHAND/ RANNEKORU* PIECES/ RANNEKELLO* DANIEL WELLINGTON/ 
*saatu blogin kautta

Tämä on muuten hyvä esimerkki myös siitä, miltä näytän melkeinpä joka ikisenä työpäivänäni. Tukka kietaistuna jonkinlaiselle nutturalle, poskissa sipaisu pinkkiä ja siinäpä se. Töissä toisaalta en pukeudu näinkään värikkäästi. Meillä kun pukukoodina on yksi ja ainut väri: musta. En olisi uskonut moisen harmittavan tällaista pikku.goottia.